Tiivisteistä

Sain käsiini kiehtovan teoksen: Henrik Langen 90 Kirjaklassikkoa kiireisille. Tekijä on konsentroinut maailmanhistorian huiput (muutaman roskaromaaninkin) alle kahteesataan sivuun. Moni kysyy nyt, miten tämä on mahdollista.

Lange on muuttanut klasareiden formaattia, tukeva teksti on reformoitu sarjakuvaksi. Koko alkuperäisteoksen rikas kerronta typistyy kolmeen kuvaruutuun.

Väistämättä jotakin jää sanomatta. Mutta yllättävästi ydin paljastuu, vaikkakin huumorin keinoin. Vai mitä sanot Ylpeyden ja ennakkoluulon loppukaneetista, jossa todetaan lakonisesti näiden tapahtumien panneen alun kokonaiselle kirjallisuudenlajille, jotta Hugh Grantille riittäisi töitä! :)

Miten sinä tiivistäisit oman lempikirjasi?

Myös kristinuskon pyhä kirja, Raamattu, on saanut saman rujon kohtelun. Siinä on runous ja historia saanut kyytiä, kun pelastushistorian punainen lanka on vedetty suoraksi: 1. kuva: Alussa Jumala loi koko roskan (ei yleisiä lomapäiviä). 2. kuva: Pikakelauksella: Jumalan Poika Jeesus syntyi (lomaa!) ja kuoli ristillä syntiemme tähden (lomaa!). 3. kuva: Ja lopussa me kaikki luultavasti joudumme helvettiin.

Nyt kysyn sinulta: näinkö se on? Miten sinä käsität Raamattusi?

Bloggaaja - minäkö?

Tovereiden houkutellessa tein minäkin sen, mitä en ole koskaan itseltäni odottanut. Loin blogin.

Mitä nyt? Avaudunko, opetanko, julistanko. Vai vaan hihitellen kertoilen pikkuisista sattumuksista elämässäni. En tiedä vielä. Aika näyttää.

Olen kahden päivän ajan istunut lähes tauotta tietokoneen ääressä, koulutuksessa. Kouluttaudun sosiaalisen median saloihin. Nyt on olo kovin epäsosiaalinen, kun vierustoverin kanssa jutustelukin tapahtuu netitse.

Väistämättä aivoihini kohoaa kysymys: missä minun pitäisi olla? Hengellistä elämä verkossa toteuttamassa vai saarnatekstin saloihin uppoamassa. Kumpi palvelee seurakuntalaisia paremmin? Tiedän, kumpi palvelee omaa nautintoani ja hyvinvointiani. Ovatko nämä asiat ristiriidassa keskenään? Ja kumpi voittaa, jos näin on?